Historia
Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootio on osa tuhatvuotista akateemista jatkumoa. Joka promootiossa uusi akateeminen sukupolvi saa oikeuden kantaa uuden oppiarvonsa symboleja. Historiansa aikana promootion ydin on pysynyt hyvin samana, mutta sen erilaiset oheisohjelmat ja juhlallisuudet ovat muuttuneet aikakausien mukana.
Promootio eli akateemisten oppiarvojen juhlava myöntäminen on yhtä vanha kuin itse yliopistolaitos. Keskiajalla yliopistot olivat osa katolista kirkkoa ja kirkon kieli oli latina. Yliopiston oppikirjat olivat latinankielisiä klassikoita Rooman valtakunnan ajalta. Latina oli myös ainoa kodifioitu kirjakieli Euroopassa ennen 1600-lukua. Kun yliopistot olivat osa kirkkoa, saivat opettajat ja opiskelijat nauttia pappissäädyn erioikeuksista, joista nykyinen akateeminen vapaus polveutuu.
Ensimmäisenä länsimaisena yliopistona pidetään sydänkeskiajan Bolognan yliopistoa, joka sai keisarilta ja paavilta erioikeuden myöntää akateemisia oppiarvoja. Myöhempiä yliopistoja perustettaessa niille usein annettiin Bolognan mallin mukaiset erioikeudet. Alusta alkaen promootion muodosti juhlava latinankielinen promootioakti, jossa promoottori antoi uusille maistereille oikeuden käyttää laakeriseppelettä (alun perin punainen hattu) ja sormusta akateemisen oppiarvon merkkinä. Koska yliopistot olivat tiiviisti osa kirkkoa keskiajalla ja kauan sen jälkeenkin, aktia seurasi kiitosjumalanpalvelus yliopiston kirkossa. Tämän jälkeen oli juhlaillallinen promovoiduille ja kutsuvieraille.
Suomeen promootio saapui, kun kenraalikuvernööri Pehr Brahe perusti Turkuun Ruotsin valtakunnan kolmannen yliopiston vuonna 1640. Promootion perinteet ja rituaalit saivat vaikutteita Pariisin, Prahan ja Uppsalan yliopistoilta. Vuonna 1643 pidettiin Turun kuninkaallisen akatemian ensimmäinen promootio, jossa promovoitiin kourallinen maistereita. Tästä alkaen promootiota vietettiin Turussa noin neljän vuoden välein, koska promootioita pidettiin vuorovuosin Ruotsin valtakunnan muiden yliopistojen kanssa. Turussa promootioon kuului aktin, jumalanpalveluksen ja illallisten ohella myös vaihtuvaa ohjelmaa, kuten erilaisia musiikkinäytöksiä, runonlausuntaa ja ylioppilaiden esittämiä teatterinäytöksiä.
1700-luvulle tultaessa promootioita pyrittiin usein viettämään erilaisten merkkitapahtumien ohessa, kuten hallitsijan vieraillessa Turussa. Samalla latinan kieli alkoi väistyä juhlarunoista ruotsin kielen tieltä. Promootioon alettiin tilata varta vasten runoilijoilta promootiorunoja, ja syntyi promootiorunoilijan kunnia-asema. 1800-luvun alkupuolella yliopiston lukuvuoden päättymisen juhliminen siirtyi toukokuun alusta toukokuun 13. päivän tienoille. Kevätjuhlasta kehittyi lopulta Floran päivä, joka sai nimensä antiikin Rooman kevään ja kukkien jumalattarelta.
Promootion kannalta merkittävä muutos oli Suomen siirtyminen Ruotsilta Venäjän vallan alaisuuteen vuonna 1809 ja Turun palo vuonna 1828, minkä jälkeen keisari Nikolai I siirrätti yliopiston Helsinkiin. Venäjän keisarien kaksinkertaistama yliopiston budjetti ja Suomen vaurastuminen yhdessä Pietarin keisarihovin vaikutuksen kanssa kasvattivat promootioista aiempaa juhlavampia ja pitkäkestoisempia seremonioita. 1800-luvun alussa promootio jakaantui kahtia maisterin ja tohtorin arvojen myöntämiseen ja 50 vuotta aiemmin promovoituja maistereita promovoitiin uudestaan riemumaistereina ensimmäistä kertaa. 1800-luvun puolivälissä promootiossa vihittiin ensimmäiset kunniatohtorit. Tavaksi tuli myös valita Floran päivänä jonkin filosofisen tiedekunnan professorin tytär yleiseksi seppeleensitojattareksi sitomaan laakeriseppeleet niille maisteripromovendeille, joilla ei omaa seuralaista eli seppeleensitojatarta ollut. Alkujaan kaikki promovendit olivat miehiä ja heidän seuralaisensa naisia.
Vuosisadan loppua kohden juhla kasvoi kolmipäiväiseksi, kun seppeleensitojaiset kehittyivät täysimittaisiksi illallisiksi ja tanssiaiset siirtyivät pois juhlapäivällisten iltaohjelmasta seuraavaan päivään. Samalla tanssiaispäivän ohjelmaan syntyi promootioretki, jossa laivalla tai vaunuilla matkattiin luonnon helmaan lounaalle. Tanssiaiset saivat vaikutteita Pietarin keisarihovin tanssiaisista, ja tanssien oheen kehittyi uusia rituaaleja ja ohjelmanumeroita, kuten kunniakannot, tohtorien miekkakuja ja Maccaroni-kulkue. Ennen Suomen valtion ja valtiollisten seremonioiden kehittymistä yliopisto ja promootio kokosivat Suomen säätyläisiä yhteen, minkä vuoksi promootio sai myös valtakunnallista huomiota.
Ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan jälkeen vuonna 1919 vietettiin ensimmäistä promootiota itsenäisessä Suomessa, missä kunniatohtoriksi vihittiin valtionhoitaja Mannerheim ja yleisenä seppeleensitojattarena toimi hänen tyttärensä. 1920- ja 1930-luvuilla promootioiden kieli vaihtui suomeksi ja tavaksi vakiintui tilata suomenkielinen ja ruotsinkielinen runo. Samaan aikaan itse promootio perinteenä sai osakseen kritiikkiä kalleutensa takia. Toinen maailmansota merkitsi katkosta promootioissa, ja sodan jälkeisenä aikana promootioissa pyrittiin palauttamaan sotaa edeltäneen ajan muodot ja perinteet. 1960- ja 1970-lukujen aikana promootioiden osallistujamäärä laski ja perinne sai osakseen kiivastakin kritiikkiä vanhan maailman porvarillisena hapatuksena.
1980-luvulta alkaen promootio koki kuitenkin yhdessä muiden akateemisten perinteiden kanssa renessanssin. Vuonna 2014 promootion osallistujamäärä kasvoi niin suureksi, että yliopiston juhlasalista loppui tila kesken. Promootion suuren suosion vuoksi promootiosykliä on 2010-luvun lopulla lyhennetty viettämällä uusia promootioita, joilla ei ole suoraa edeltäjää 50 vuoden takana menneisyydessä.
Maisteripromootio on hyväksytty osaksi Suomen aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa, sillä promootio on lähes 400 vuoden iällään yksi Suomessa pisimpään vietettyjä ja yhä vietettäviä seremonioita ja juhlia. Keväällä 2022 on vuorossa 99. filosofisen tiedekunnan promootio ja 100. promootio häämöttää nurkan takana vuodessa 2023.
Järjestämiseen liittyvät perinteet
Milloin järjestetään
Promootio on loistelias valmistujaisjuhla, joten sen ajankohta on aina ollut akateemisen lukuvuoden lopussa touko-kesäkuussa. Samalla promootiosta on muodostunut keväinen riemujuhla, joka saattelee akateemisen tutkinnon suorittaneet seuraavaan elämänvaiheeseen komeilla juhlallisuuksilla.
Laulut
Akateeminen laulukulttuuri pääsee promootiossa esiin monissa eri muodoissaan, joista vanhinta edustaa 1270-luvulta periytyvä kansainvälinen akateemisen maailman tunnuslaulu Gaudeamus igitur. Ekumeenisessa kiitosjumalanpalveluksessa on yhtenä virtenä alunperin vuoden 1897 promootioon Sibeliuksen säveltämä promootiovirsi Soi kunniaksi Luojan, joka nousi suureen suosioon promootioissa ja levisi lopulta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon viralliseen virsikirjaan. Promootion eri tapahtumissa, etenkin yökulkueessa, kulloisenkin opiskelijasukupolven oma laulukulttuuri pääsee ääneen öisellä Esplanadilla. Yökulkue on perinteisesti päättynyt yhteislauluna laulettavaan Teinilauluun yliopiston päärakennuksen edessä Senaatintorilla.
Näytöstanssit
Promootion tanssiaisten kaksi erikoisuutta ovat 1800-luvulta periytyvät näytöstanssit, joita opetti aikoinaan yliopiston palkkaama tanssimestari, sillä tanssi kuului aikakauden seurapiireissä säätyläisten välttämättömiin selviytymistaitoihin. Halukkaat maisteripromovendit voivat ilmoittautua maisterifranseesiin ja vastaavasti tohtoripromovendit tohtoripoloneesiin. Kumpaakin tanssia varten ilmoittautuneet tanssijat harjoittelevat jo viikkoja etukäteen, jotta itse kuviotanssi sujuu Vanhan ylioppilastalon juhlasalissa asiaankuuluvan symmetrisesti. Näytöstanssien symmetrian takia osallistujilla täytyy olla pukukoodin mukainen musta tai valkea puku.
Muut tanssit
Useimmiten tanssiaisissa on tanssittu yliopistomaailman vuosijuhlissakin tanssittavia tansseja, joista osaa monet ovat tanssineet jo aikoinaan lukion vanhojentansseissa. Viime vuosina on tanssittu mm. poloneesi, mignon eli kehruuvalssi, cicapo eli picador, valssi, pas d’espagne ja pas de quatre. Tanssiaisten muut kuin näytöstanssit ovat avoimia kaikille tanssiaisten osallistujille, ja näiden vapaiden tanssien tanssit myös vaihtelevat promootioittain.
Matrikkeli
Promootiossa promovoitavat henkilöt kootaan erilliseen matrikkelikirjaan, josta voi vielä vuosia myöhemminkin katsoa, keitä kaikkia promovoitiin samassa promootiossa. Matrikkeliin kootaan myös esittelyt kunniatohtoreista, riemumaistereista ja ‑tohtoreista sekä 100 vuotta sitten promovoiduista henkilöistä.
Promootion kieli
Promootion viralliset kielet ovat suomi, ruotsi ja englanti yliopiston kielistrategian mukaisesti. Viestinnän lisäksi näitä kolmea kieltä voi kuulla muun muassa promootion puheissa. Puheissa tai esimerkiksi menuissa saattaa näkyä muitakin kieliä toimikunnan tai puhujan valitsemina.
Myös latina on promootiolle tärkeä kieli, sillä latinankieliset tekstit ovat säilyneet osana seremonioita ja monet promootion tittelit on johdettu latinasta. Latina on merkittävässä roolissa etenkin promootioaktissa, joka asettuu osaksi keskiaikaan ja suoraan ensimmäiseen promootioon Bolognan yliopistossa ulottuvaa jatkumoa. Nykyään latina on kuollut kieli, eli se ei ole kenenkään oma kieli ja toimii siten neutraalina yhteiskielenä muun muassa yliopistoilla.
Promootion tittelien uudistus: Monet promootion tittelit ovat latinankielisiä sanoja tai niistä johdettuja ja ovat olleet latinan maskuliini- ja feminiinimuotojen takia sukupuolittuneita. Tästä esimerkkeinä gratisti/gratista (promootiotoimikunnan puheenjohtaja), primus/prima (promovendien joukosta valittava, akateemisesti parhaiten menestynyt maisteri tai tohtori), magister/magistra (maisteri). Myös suomenkieliset tittelit ovat olleet sukupuolittuneita, esimerkiksi seppeleensitoja(tar) ja miekanhioja(tar).
Vuoden 2022 promootion toimikunta on päättänyt, että tulevassa promootiossa titteleistä käytetään kaikkien kohdalla yleisenä yhteisenä neutraalimuotona sanojen maskuliinimuotoa. Latinan kielessä on feminiini- ja maskuliinimuotojen ohella neutrimuoto, mutta sitä ei käytetä ihmisistä. Promootiotoimikunta koki, että binäärisyyteen pohjaavan sukupuolittuneisuuden poistaminen on tärkeä askel osallistujien moninaisuuden huomioinnissa.
Maskuliinimuoto valikoitui käytettäväksi erityisesti Euroopan unionin italian kielen ohjeistuksen perusteella. EU:lla ei ole vastaavaa linjausta latinan kielestä, sillä se ei ole unionin virallinen kieli. Koska italia on kuitenkin latinasta polveutuva romaaninen ja indoeurooppalainen sukupuolijärjestelmän omaava kieli, on se hyvä rinnastus latinalle. Myös muiden maiden yliopistot käyttävät latinankielisissä diplomeissaan maskuliinimuotoa.
Promootiotoimikunta luopui sukupuoleen viittaavista päätteistä myös suomenkielisissä promootiotitteleissä.
Promootion henkilöt:
Officiantti: Tiedekunnan valitsema promootion toimihenkilö. Officiantteja ovat promoottori, juhlamenojen ohjaaja ja yliairut.
- Promoottori: Promoottori on promootion korkein arvohenkilö. Hän promovoi eli vihkii promootioaktissa promovendit akateemiseen oppiarvoonsa. Promoottorin on itsensä oltava promovoitu, jotta hän voi promovoida. Promoottori on yleensä virkaiältään vanhin professori jossakin filosofisen tiedekunnan tiedekunnista.
- Juhlamenojen ohjaaja: Juhlamenojen ohjaaja sananmukaisesti ohjaa juhlamenoja eli huolehtii promootioaktin ja muiden tapahtumien seremoniallisesta sujuvuudesta.
- Yliairut: Yliairut huolehtii promootiotapahtumien sujuvuudesta yhdessä juhlamenojen ohjaajan kanssa ja toimii promootion airuiden johtajana.
Toimikunta: Promootion järjestämisestä vastaa vapaaehtoistyön periaatteella toimiva toimikunta, joka muodostuu maisteri- ja tohtoripromovendeista. Toimikuntaa johtaa gratisti.
- Gratisti: Gratisti on promootiotoimikunnan keskuudestaan valitsema puheenjohtaja. Gratistilla on usein yksi tai useampi varagratisti.
Airuet: Perinteen mukaan airuet ovat nuoria ylioppilaita, mutta nykyään airut voi olla kuka tahansa opiskelija. Airuet toimivat juhlamenojen ohjaajan ja yliairuen apulaisina. Airuiden tehtäviin kuuluu esimerkiksi vieraiden opastaminen sekä kunniavartiona toimiminen. Airuen tunnistaa airutnauhasta ja ylioppilaslakista. Promootion airuet edustavat filosofisen tiedekunnan eri tiedekuntia sekä Suomen eri maakuntia.
Promovendi: Promootiossa promovoitava eli oppiarvoonsa vihittävä maisteri tai tohtori. Promovendien joukosta valitaan primusmaisteri ja ‑tohtori sekä ultimusmaisteri ja ‑tohtori: Heille kuuluu tiettyjä rituaaleja, kuten puheita.
- Primusmaisteri ja primustohtori: Parhaan arvosanan opinnäytteestään saanutta maisteria kutsutaan primusmaisteriksi, tohtoria vastaavasti primustohtoriksi. Primuksen tehtäviin kuuluu vastata maisteri- ja tohtorikysymykseen promootioaktissa.
- Ultimusmaisteri ja ultimustohtori: Toiseksi parhaan arvosanan opinnäytteestään saanutta maisteria kutsutaan ultimusmaisteriksi, tohtoria vastaavasti ultimustohtoriksi.
Promovendien avecit:
- Seppeleensitoja: Maisteripromovendin avec. Seppeleensitoja sitoo maisterin laakeriseppeleen lehvät seppelepohjaan eli karkaasiin yleisen seppeleensitojan opastuksella seppeleensitojaisissa. Yksin osallistuville maisteripromovendeille seppeleen sitoo yleinen seppeleensitoja apulaisineen.
- Miekanhioja: Tohtoripromovendin avec. Nimityksestään huolimatta miekanhioja ei joudu hiomatehtäviin primustohtorin avecia lukuunottamatta.
Yleinen seppeleensitoja: Floran päivänä eli 13. toukokuuta promovendit kokoontuvat aamulla valitsemaan promootiolle yleistä seppeleensitojaa. Yleisen seppeleensitojan tehtäviin kuuluu muun muassa maisterinseppeleiden valmistuksen valvominen. Yleiseksi seppeleensitojaksi voidaan valita filosofisen tiedekunnan professorin tai muun arvostetun henkilön lapsi. Seppeleensitoja symboloi kevättä, nuoruutta ja uskoa tulevaisuuteen.
Kunniatohtorit: Promootiossa filosofinen tiedekunta promovoi myös kunniatohtoreita. Filosofinen tiedekunta voi myöntää kunniatohtorin arvon kenelle tahansa tarpeeksi ansioituneeksi katsomalleen henkilölle riippumatta tämän koulutustaustasta.
Riemumaisterit ja riemutohtorit: Promootiossa 50 vuotta sitten promovoidut maisterit ja tohtorit vihitään riemumaistereiksi ja ‑tohtoreiksi. Kevään 2022 promootiolla ei ole suoraa riemupromootiota 50 vuotta aikaisemmin, vaan riemut ovat vuosien 1969 ja 1971 välillä valmistuneita, vuoden 1973 promootiossa promovoituja.
Promootiorunoilija: Promootioon on aktin jälkeisillä illallisilla esitettäväksi tilattu perinteisesti erityinen uusi juhlaruno. 1900-luvun alusta lähtien tapana on ollut tilata sekä suomenkielinen että ruotsinkielinen runo, kumpikin omalta runoilijaltaan. Toimikunnan runon kirjoittajaksi valitsemaa runoilijaa kutsutaan promootiorunoilijaksi. Vuoden 2021 promootiotoimikunta päätti olla tilaamatta uusia runoja. Ohjelmassa on aikaisempien vuosisatojen promootiorunojen uudelleenesityksiä.